Onko itsestään huolehtiminen vain hyvin toimeentulevien etuoikeus?

Pohjoismaista hyvinvointimallia ylväästi edustanut Suomi on hieman huomaamatta liukunut kohti entistä eriarvoisempaa yhteiskuntarakennetta, jossa ghettoutuminen ja sosiekonomisen polarisaation voimistuminen ovat yhä näkyvämmin läsnä. Terveydenhuolto, monipuolinen ruokavalio, koulutus- ja harrastusmahdollisuudet sekä hyvinvointipalvelut ovat kyllä teoriassa kaikkien ulottuvilla, mutta käytäntö tekee rajanvedon siihen, missä määrin erilaisista palveluista on mahdollista nauttia.

Kaupunkisuunnittelu ja koulutus- ja harrastusmahdollisuuksien turvaaminen lääkkeeksi eriarvoistumisen torjuntaan

Kestävän kehityksen kaupunkisuunnitelussa pyritään eriarvoisuuden torjuntaan ja sosioekonomisten kuilujen loiventamiseen. Koulutus on keskeisessä asemassa arvomaailman, kulutustottumusten ja maailmankuvan muodostumisessa ja uusintamisessa.

Luokkayhteiskunta eri väestöryhmille tulotason mukaisesti suunnattuine terveydenhuoltopalveluineen ei ole pelkkä uhkakuva – noin 50 prosentilla alaikäisistä lapsista on nykyisin yksityinen terveysvakuutus, jonka ansiosta lastenlääkärille pääsee tarvittaessa vakuutuksen turvin jopa jonottamatta. 

Ei olekaan täysin tuulesta temmattu ajatus, että joku kustantaisi terveysvakuutuksensa vuosimaksun esimerkiksi netistä haettavalla lainalla. Maksuun uppoaa muutama satanen per lapsi, mikä on iso menoerä esimerkiksi yhden työssäkäyvän vanhemman luotsaamissa perheessä.

Koronaepidemian myötä moni havahtui terveyspalveluiden kuormittumiseen ja kiireettömien hoitojen lykkäämiseen. Mikäli hoitoa halusi mahdollisimman nopeasti, oli ratkaisuna yksityisen sektorin puoleen kääntyminen. Kattavan työterveyshuollon tai yksityisten vakuutusten piirissä olevat olivat tässä tilanteessa etulyöntiasemassa.

Terveellinen ruokavalio tukee pitkän tähtäimen hyvinvointia

Lapsuudenkodista muuttamisen aikoihin ja ennen aloilleen asettumista ruokaan suhtautuu helposti pakollisena menoeränä, eikä ravinnon laatuun tule välttämättä panostettua parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelijaruokalat tukevat onneksi omalta osaltaan monipuolista ravinnonsaantia edullisten opiskelijalounaiden muodossa.

Tutkimustulokset ovat terveellisen ruokavalion suhteen sangen yksimielisiä: länsimaissa asuvien tulisi vähentää punaisen lihan, prosessoitujen elintarvikkeiden ja sokerin kulutusta entisestään, ja lisätä puolestaan vihannesten, palkokasvien, hedelmien, täysjyvätuotteiden ja siementen kulutusta. 

Sosioekonomiset erot näkyvät myös lautasella: koulutettu, itsestään huolta pitävä henkilö valitsee todennäköisemmin kasvispainotteisemman, terveellisemmistä raaka-aineista koostuvan vaihtoehdon. 

Tutkimusten valossa ainoastaan joka neljäs suomalainen yli 30-vuotias on normaalipainoinen. Tarvetta ruokailu- ja liikuntatottumusten muutokseen on siis monella. Ylipaino on terveyteen liittyvä riskitekijä, joka kasvattaa muun muassa kakkostyypin diabeteksen tai sydän- ja verisuonisaiarauksien todennäköisyyttä.

Jos arjessa selviytyminen on haasteellista ja talous on äärirajoilla esimerkiksi useamman maksettavana olevan lainan vuoksi, voi tilannetta helpottaa lainojen yhdistämisellä. Tuolloin lainojen hoitokustannukset pienenevät, ja velkaa lyhennetään yhtenä ainoana eräpäivänä ainoastaan yhdelle taholle.

Ilmaista voimaruokaa luonnosta 

Suomalaiset ovat monipuolisia raaka-aineita tarjovien metsiensä ja soidensa suhteen etuoikeutetussa asemassa vitamiineja ja hivenaiheita ajatellen. Valitettavan harva suunnistaa kuitenkin tosimielellä sieni- tai marjametsään, minkä seurauksena miljoonia kiloja terveellistä ravintoa jää vuosittain hyödyntämättä. Jokamiehenoikeuksien ansiosta luonnosta saa pienellä vaivannäöllä kerättyä pakastimen pullolleen ravintorikasta ja terveellistä ravintoa. 

Moni pienillä tuloilla kitkutteleva lataa ostoskärryynsä tai -koriinsa näennäisesti edullista, mutta ravintoköyhää ruokaa. Satokausikalenterin ripustaminen keittiön seinälle tai jääkaapin oveen auttaisi seuraamaan sitä, mikä on kulloinkin edullista ja sesongin mukaista, ja huolehtimaan mahdollisimman vitamiinipitoisen ja vaihtelevan ravinnon saannista ympäri vuoden. 

Metsään on tietenkin hankkiuduttava jollakin tapaa, ja auto on kaikkein näppärin ratkaisu. Oman kulkupelin hankinta ei ole kuitenkaan pakollinen ratkaisu, sillä metsäretkelle on turvallisinta suunnata seuralaisen kanssa. Kimppakyyti on paitsi edullinen myös ekologisempi vaihtoehto. Jokaisella suomalaisella on toisin sanoen ainakin teoriassa varaa edulliseen ja terveelliseen lähiruokaan.